Vauvalle lukeminen

Ensimmäinen itse lukemani kirja oli Astrid Lindgrenin Maailman paras Katto-Kassinen. En tajunnut siitä tarinasta juuri mitään, kaikki keskittyminen kun meni sanojen tavaamiseen… Mutta sinnikkäästi vedin sen kannesta kanteen (te jotka tiedätte kirjan, tiedätte myös, että se ei ole ihan ohuimmasta päästä). Sinnikkyyttä tuki kotonani vallinnut kannustava ilmapiiri lukemista kohtaan, muistan aina äitini ylpeän katseen kun kerroin monta sivua olin taas lukenut. Vaikka Katto Kassinen meni vähän suorittamalla läpi, niin se oli tärkeä etappi juuri lukemaan oppineen itsetunnolle. Siitä alkoi rakkauteni lukemiseen ja minusta tulikin kirjaston kanta-asiakas. Viidennen luokan loppuun mennessä, olin lukenut kaikki Keravan kirjaston nuorten osaston kirjat. Siirryin äitini tuella aikuisten osastolle ja tutustuin Agatha Christien kirjoihin. Siitä käynnistyi vuorostaan intoni dekkareihin.

Kun olin lapsi, meillä luettiin joka ilta iltasatu. Ne oli tärkeitä hetkiä ja loivat pohjan kirjoihin kiintymiseen.  Isäni lukuvuorossa hauskinta oli vahtia, että isä oikeasti luki kaiken mitä kirjassa sanottiin, eikä sepustellut omiaan. Hänen vakiosatunsa meni meinaan näin: ”Olipa kerran ja sen pituinen se”. Uskon, että kirjojen rooli lapsuudessani on vaikuttanut erittäin positiivisesti siihen että olen tänä päivänä se joka olen. Siitä johtuen päätin jo raskausaikana, että sairaalasta kotiin päästyämme, meillä luetaan joka ilta!

Kuinkas sitten kävikään. No ei todellakaan luettu ekoina viikkoina yhtään mitään. Vauvaan tutustumisessa ja arkeen opettelussa oli ihan riittävästi virikkeitä koko perheelle. Kolmantena päivänä tosin aloitin yhden kirjan lukemisen, mutta nukahdin itse kolmannen sivun kohdalla ja vauvaa ei tuntunut kiinnostavan senkään vertaa. Lukeminen oli kuitenkin minulle tärkeä asia, joten tottakai se harmitti kun mielessäni kuvittelemat ihanat äiti-vauva lukuhetket eivät heti olleetkaan osa arkeamme. 

Vauvan ollessa kaksi viikkoa päätin, että nyt alamme lukemaan ja sillä sipuli. Vauva oli tehokas nukahtaja iltaisin ja siksi sadun ujuttaminen iltarutiineihin tuntui haastavalta ja turhalta. Päätin, että otamme tavaksi lukea aamuisin. Pian kuitenkin totesin, että pienen vauvan sylissä pitäminen ja lukeminen ei ole ihan helppoa. Ainakaan siten, että katsot vauvaa silmiin. Vauvaa ei myöskään tässä vaiheessa kiinnostanut kirjojen kuvat yhtään. Äh, kuinka tämä harmittikaan. 

En antanut periksi, vaan kekkasin, että jos minä kuuntelen kirjoja, miksi vauva ei voisi. Katsoin löytyisikö Nextorystä mitään ja kyllä – siellähän on kasapäin lasten kirjoja. Olemme siitä lähtien aloittaneet aamut kuunnellen Mauri Kunnaksen kirjoja Lars Svedbergin lukemana. Päättelin, että saman äänen kuuleminen olisi vauvalle tärkeää. Totuus varmaan lienee, että tämä koko ”meillä luetaan kirjoja synnäriltä lähtien”-ajatus on lähinnä äidin pakkomielle eikä sillä ole tuolle naperolle tuon taivaallista merkitystä… Mutta eipä siitä liene mitään haittaakaan. 

Kulttuurirahasto lahjoittaa vuosina 2019-2021 syntyneille lukulahjan, jonka saa neuvolakäynnin yhteydessä. Tämä on todella upea juttu ja konkreettinen teko lapsiperheiden lukuharrastuksen tueksi! Me saimme lukulahjan mukana ihanan lorukirjan. Vauvan täyttäessä kaksi kuukautta, lisäsimme aamurutiiniin loruttelun Larsin tarinoinnin perään. Luen 3-5 lorua ja vauva tuntuu tykkäävän. Vihdoin olen saavuttanut visioni yhteisestä lukuhetkestä.

Mitä olen oppinut tästä? No ainakin sen, että vauvaa voi tutustuttaa kirjojen maailmaan monin eri tavoin. Iloisia lukuhetkiä!