En pidä tästä vanhasta suomalaisesta sanalaskusta. Ja periaatteeni onkin, että minähän en omaa onneani peittele. Mutta tähän vauva-arkeen liittyen huomaan kuitenkin tekeväni näin lähes jatkuvasti…  Vauva on nyt 4kk ja näyttää siltä, että meitä on siunattu erittäin yhteystyökykyisellä ja vaivattomalla tyypillä. Tai mistä sen tietää. Ehkä kaikki vauvat on tällaisia, mutta kukaan muukaan ei uskalla huudella siitä ääneen kun pelkää jinxaavansa tilanteen tai aiheuttavansa kateutta naapurissa. Kun multa kysytään miten on mennyt, kerron kyllä useimmiten ihan rehellisesti, että tosi hyvin. Mutta jotenkin koen sen ääneen sanomisen kuitenkin hankalaksi. Ihan kuin se, että menee hyvin olisi joltain toiselta pois. Tai että jos kehun vauvaani, niin se nousee sille jotenkin päähän ja…