-
Oma hiljentyminen unohtuu salakavalan helposti
Olen ihmisenä suhteellisen aktiivinen. Nautin menosta ja meiningistä, hälinä ja hulina viehättää suuresti. Haasteen mulle tuottaakin oman hiljentymisen muistaminen. Oma hiljentyminen on eri asia kuin oma aika. Olemme mieheni kanssa tosi hyvin sopineet ja ottaneet omaa aikaa viikottain. Hän käy joogassa ja futiksessa, meikä leffoissa ja kamujen kanssa luuhaamassa. Sidenote: päiväleffa yksin on niin mahtavaa, kannattaa ehdottomasti kokeilla. Tällä viikolla tulimme tiistaiaamuna Tukholmasta, sitten riensimme pari päivää vauvan kanssa ties missä sirkusmusisoinneissa ja uimassa ja loppuviikosta vietin kolme päivää koululla intensiivikursseilla. Tämä on tietysti tavallaan tosi paljon, mutta sama määrä meininkiä olisi ollut myös vauvan kanssa oleilussa. Iltaisin sain omaa aikaa, mutta vietin sen lähinnä telkun edessä kun muu perhe…
-
”Nauti nukkumisesta nyt vielä kun voit”- sanoo sadisti
Tänä aamuna se iski. Otsikossa oleva lause on häirinnyt mua aina. Tuntuu, että se on vanhemmalta toiselle siirtyvä katkeruuden ja vahingonilon sekoitus. Ikään kuin passataan paska olo eteenpäin ja oma olo helpottuu 😀 Tänään sitten tajusin, että ihan oikeasti. Toi lause pitäisi olla kielletty, mutta vähän eri syystä. Meillä on valvottu noin viikko enemmän kuin ennen. Heräämisiä on kaksi per yö. Ennen ei ollut yhtään. Eli joo, meillä menee edelleen ihan hyvin, mutta jokainen herääminen kesken unien on kuin pientä kidutusta. Juuri 6kk täyttänyt vauvamme on ekaa kertaa flunssassa, sen takia annamme tietysti myös periksi opitusta yörytmistä. Tämä myötä olin jo ajatellut sanoa Ennalle päivemmällä, että varmaan hänen muutaman kuukauden…
-
Kel onni on, se onnen kätkeköön…
En pidä tästä vanhasta suomalaisesta sanalaskusta. Ja periaatteeni onkin, että minähän en omaa onneani peittele. Mutta tähän vauva-arkeen liittyen huomaan kuitenkin tekeväni näin lähes jatkuvasti… Vauva on nyt 4kk ja näyttää siltä, että meitä on siunattu erittäin yhteystyökykyisellä ja vaivattomalla tyypillä. Tai mistä sen tietää. Ehkä kaikki vauvat on tällaisia, mutta kukaan muukaan ei uskalla huudella siitä ääneen kun pelkää jinxaavansa tilanteen tai aiheuttavansa kateutta naapurissa. Kun multa kysytään miten on mennyt, kerron kyllä useimmiten ihan rehellisesti, että tosi hyvin. Mutta jotenkin koen sen ääneen sanomisen kuitenkin hankalaksi. Ihan kuin se, että menee hyvin olisi joltain toiselta pois. Tai että jos kehun vauvaani, niin se nousee sille jotenkin päähän ja…
-
Apua vauvan öiseen älämölöön
Meillä alkoi vauva älisemään noin neljän kuukauden ikäisenä. Oli syy hulinat tai hampaat, öisin tämä mölinä piti mua hereillä säännöllisesti. Vauva nukkui itse hyvin, varmaan unissaan harjoitteli puhumista, mutta äidillä unet jäi pahimmillaan muutamaan tuntiin. Onneksi näitä ei ehtinyt kuitenkaan olla kuin muutama. Keksin nimittäin ratkaisun. Omat piuhat varmaan vähän löysällä, koska keksin tämän vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös juu. Korvatulpat. Eikä mitkä tahansa korvatulpat, vaan apteekin suosituksesta korvakittitulpat, jotka muotoutuvat korvaan niin, että niiden kanssa on hyvä nukkua. Ihan mieletöntä! Sama kama toimii myös suojana uinnin, lentojen etc aikana. Huippukeksintö kaiken kaikkiaan. Tämä blokkaa äänet aika tosi hyvin, meillä onneksi on kuitenkin vauva, joka oikean…
-
Kauhukuvat äitiydestä ja kuinkas sitten kävikään
Olen inhorealisti. Pidän tästä piirteestäni, koska tietty pessimistisyys elämää kohtaan varmistaa sen, että usein yllättyy positiivisesti. Tämä tarkoitti kuitenkin ennen lapsen syntymää sitä, että maalailin itselleni kaikenlaisia kauhukuvia ja käsityksiä äitiydestä. Osa käsityksistäni osui oikeaan, mutta monessa kohdassa totuus oli jotain aivan muuta…. Tässä suurimmat ennakkoluuloni ja tällä hetkellä vallitseva totuus niistä: Muutun ihmisenä – Olen oma itseni, korkeintaan hieman kehittyneempi versio entisestä itsestäni. Lapsi huutaa ja minua ärsyttää – Lapsi huutaa ja minua sattuu. Korvan sijaan koskee syvälle rintaan koska jaan hänen kanssaan sen kivun mikä huutamisen aiheuttaa. On käsittämätöntä kuinka vahvana voi kokea toisen ihmisen tuntemukset. En saa olla yksin – Vauvan kanssa kaksin oleminen tuntuu lähes samalta…
-
Vanhemmuudessa epäonnistuminen
Vanhemmuuteen, niin kuin muuhunkin elämään, kuuluu oleellisena osana sössiminen. Sössiminen on hanurista, etenkin kun kärsijäksi joutuu oma rakas kullannuppu. Vanhemmuudessa virheen tekeminen saa useat kärvistelemään infernaalisessa syyllisyydentunteessa ja tämä on mielestäni surullista sekä usein täysin turhaa. Etenkin kun nämä ”virheet” ovat usein aivan mitättömiä ja niillä ei tuon itsesyytöksen ohella ole mitään muita seurauksia. Olen luonteeltani taipuvainen itseni ruoskimiseen ja tämän tiedostaen olen pyrkinyt löytämään keinoja siihen, että osaisin purkaa rakentavalla tavalla ne tilanteet, jossa tunaroin vanhemmuudessa (siis ne, mitkä jäävät kalvamaan). Minulle toimivin keino on ollut tehdä sössiminen näkyväksi. Kun kerron asiasta ääneen tai kirjoitan mitä on tapahtunut, se saa järkevämmät mittasuhteet ja tunnelataus tapahtunutta kohtaan purkautuu. Tässä esimerkki…
-
Hoitolaukku
Noniin! Nyt päästään asiaan, meikät listasi rakkaiden ja paljon käytettyjen hoitolaukkujen sisällön, olkaatte hyvät! Yhdistimme kummankin sisällöt, koska paljon samaa. Mites teillä muilla, onko jotain hyviä vinkkejä tai ideoita? Vaipat, kosteuspyyhkeet ja hoitopöydän alusta. Ja kantapään kautta opitusti: Muovipusseja mahdollisten (Lue=väistämättömien) kakkakatastrofien varalle. Leikkiviltti jonka voi laittaa alustaksi paikassa kun paikassa. Vaihtovaatteet, tällä hetkellä kaksi bodya ja yhdet pöksyt. On ollut tilanteita kun nämäkään eivät ole riittäneet, mutta hätä keinot keksii. Kuolalappuja muutama Ruokaa varten eväille tarkoitettu säilöntäpussukka, joka eristää ulkoa tulevaa kylmää talvella (Clas Ohlsonilta löytyi hyvän kokoinen!) Varatutit ja tuttikotelo. Vaunukopanpohjalla pidän aina pyyhettä sekä kapalopussia varmuuden varalle. Harsoja ainakin yksi vaipparalliin ja yksi tai kaksi naaman hoitoon …
-
Julkisilla liikkuminen
Tämä jos joku kannattaa aloittaa heti kun vain kykenee. Samoin kun ihan ekat vaunukävelyt jännittivät, niin myös eka kerta bussissa ja ratikassa jännitti myös aivan sairaasti =) Mulle oli myös tärkeää, että mieheni oli ekoilla kerroilla messissä, uusia tilanteita on helpompi käydä läpi yhdessä. Hieman pelkäsin miten homma lähtee luistamaan, sillä meillä ei ole autoa (eikä toivottavasti tule olemaan, ainakaan omaa. Onneksi uudet auton vuokraus-, ja käyttömahdollisuudet kehittyvät koko ajan). Liikkuminen on kuitenkin mennyt ihan superhyvin. Olen kokenut julkisillaliikkuja eli sinänsä tuttua puuhaa, mutta kyllä toi rattailla liikkuminen tuo ihan oman vivahteensa. Pelkäsin hieman kauhutarinoita, joissa ihmiset tunkevat neuvomaan ja arvostelemaan, jos lapsi inahtaakaan bussissa tai jos olemme muiden tiellä.…
-
Rennot nimiäiset
Kuten postauksista varmasti tulee ilmenemään ajan myötä, rakastan järjestää erilaisia juhlia ja tapahtumia. Nimiäisten järkkäilemistä odotin innolla, olihan juhlan aihe maailman paras ja kaikki siihen liittyvä vain ihanaa kaunista ja söpöä hattaraa 🙂 Hyvä veto näin jälkikäteen ajateltuna oli järjestää ja suunnitella kaikki mahdollinen ennen synnytystä. Näin pystyimme vauvan ekojen viikkojen aikana keskittyä olennaiseen ja nimiäiset saatiin pidettyä suht nopeasti ja läheiset ihmiset pääsivät ihastelemaan sekä juhlimaan rakasta tulokasta. Ensimmäisen tietysti mietimme kuinka isot juhlat järjestämme. Rajasimme kutsuvieraat niihin, joiden ainakin oletamme olevan lapsemme elämässä mukana. Tottakai muitakin tärkeitä ihmisiä olisi ollut, mutta vieraslistalle tuli noin 55 henkeä, kun johonkin oli raja vedettävä. Juhlien pitopaikaksi valikoitui ihmismäärän takia isovanhempani asunto,…
-
Äidinmaidonkorvike
Tää on aihe, joka herättää mulla eniten tunteita, kun kirjoitan vauva-asioista. Tunteita tämä herättää mussa sen takia, että vaikka itse olen tämän asian kanssa tosi sujut, niin mistään muusta aiheesta en ole saanut arvostelevia kommentteja tai vihjaisuja tai vitsin murjaisuja. Nykyinen ilmapiiri ei tunnu olevan kaikkein hedelmällisin korvikkeellisille (ainakaan täyskorvikkeellisille). Halusin siis kirjoittaa tämän mahdollisimman harkiten ja vain omasta näkökulmasta. Ihan alkuun siis asian konteksti: En ole imettänyt yhtään, ikinä, mitään tai ketään 🙂 Ja olen sen asian kanssa täysin sinut. Syy miksi tähän olen päätynyt on minun henkilökohtainen, eikä kuulu kenellekään muulle. Kuten on kaikkien muidenkin ihmisten laita. Syy saa olla se, että et halua, et pysty, yritit mutta…
