-
Vauvan kanssa hissittömässä talossa
”Voi perkele” manailin kavutessani portaita meidän kämppään neljänteen kerrokseen ollessani seitsemännellä kuulla raskaana. Taisin miehenkin manailla, roudatessaan samoihin aikoihin meille nuo kuvassa olevat vaunut 😀 Hissittömyys hermostutti meitä aika paljon vauvaa odottaessa, lähipiiri suhtautui myös joko huvittuneesti tai hieman pohdiskelevampaan sävyyn… Meillä haastetta ei tuonut pelkästään se, että asuntomme tosiaan on ylimmässä kerroksessa, vaan myös se, että oma pyörä/vaunuvarastomme on maan alla, portaita pitkin pitää siis sinnekin laskeutua. Ensimmäinen iso etappi oli päästä sairaalaan synnytyksen alkaessa. Muutama supistus tuli portaiden tasanteiden välissä, siinä sitten hengiteltiin ja taas menoksi. Eipä siinä oikeasti mitään, onneksi ei ollut vielä pahoja kipuja. Selvitimme siis ensimmäisen rastin! Kun palasimme vauvan kanssa kotiin, olin onneksi tosi…
-
Positiivinen synnytystarina
Olen aina karsastanut synnytyksen ajattelua. Kipu on se, mitä pelkäsin eniten. En ole niitä, jotka ajattelevat synnytyksen taivaallisen voimaannuttavaksi naiseuden huipentumaksi, joka on pakko kokea. Monesti olen sanonut, että lapsia voisin hankkia, mutta synnytystä en haluaisi kokea. Odotukset eivät siis olleet korkealla. Kun tilanne on tämä ja epäilys kuumottaa niskassa, toimin aina samalla tavalla. Otan asioista niin paljon selvää, että ymmärrän mahdollisimman paljon asiasta. Tämä hälventää pelon tunteita. Luin blogeja ja kokemuksia, kävimme mieheni kanssa yksityisessä synnytysneuvonnassa ja saimme myös yksityiskäynnin Naistenklinikalle, pelkolähetteellä. Tämä oli paras pelon hälventäjä minulle. Pääsimme rauhassa näkemään synnytyssalin ja saimme kysyä kätilöltä kaikki kysymykset mitä mieleen juolahti ja samalla hän kirjasi toiveitamme ja pelkojamme koneelle,…
