Ensimmäinen itse lukemani kirja oli Astrid Lindgrenin Maailman paras Katto-Kassinen. En tajunnut siitä tarinasta juuri mitään, kaikki keskittyminen kun meni sanojen tavaamiseen… Mutta sinnikkäästi vedin sen kannesta kanteen (te jotka tiedätte kirjan, tiedätte myös, että se ei ole ihan ohuimmasta päästä). Sinnikkyyttä tuki kotonani vallinnut kannustava ilmapiiri lukemista kohtaan, muistan aina äitini ylpeän katseen kun kerroin monta sivua olin taas lukenut. Vaikka Katto Kassinen meni vähän suorittamalla läpi, niin se oli tärkeä etappi juuri lukemaan oppineen itsetunnolle. Siitä alkoi rakkauteni lukemiseen ja minusta tulikin kirjaston kanta-asiakas. Viidennen luokan loppuun mennessä, olin lukenut kaikki Keravan kirjaston nuorten osaston kirjat. Siirryin äitini tuella aikuisten osastolle ja tutustuin Agatha Christien kirjoihin. Siitä käynnistyi…