Olen aina karsastanut synnytyksen ajattelua. Kipu on se, mitä pelkäsin eniten. En ole niitä, jotka ajattelevat synnytyksen taivaallisen voimaannuttavaksi naiseuden huipentumaksi, joka on pakko kokea. Monesti olen sanonut, että lapsia voisin hankkia, mutta synnytystä en haluaisi kokea. Odotukset eivät siis olleet korkealla.  Kun tilanne on tämä ja epäilys kuumottaa niskassa, toimin aina samalla tavalla. Otan asioista niin paljon selvää, että ymmärrän mahdollisimman paljon asiasta. Tämä hälventää pelon tunteita. Luin blogeja ja kokemuksia, kävimme mieheni kanssa yksityisessä synnytysneuvonnassa ja saimme myös yksityiskäynnin Naistenklinikalle, pelkolähetteellä. Tämä oli paras pelon hälventäjä minulle. Pääsimme rauhassa näkemään synnytyssalin ja saimme kysyä kätilöltä kaikki kysymykset mitä mieleen juolahti ja samalla hän kirjasi toiveitamme ja pelkojamme koneelle,…